Rajasthan: Jodhpur

Jodhpuriin saavuin muutaman tunnin bussiajelulla, aikomuksena viettää siellä vain pari yötä. Marc kertoi tulevansa Pushkarista perässä päivää myöhemmin. Koska hänellä ei ollut puhelinta Intiassa, sovimme että jos hotellinomistajamme suosittelema kaverinsa hotelli Jodhpurissa on hyvä, tapaamme siellä - reittisuunnitelmamme kun joka tapauksessa sattuivat olemaan hyvin samanlaiset. Olihan se: halvat (olisiko ollut jotakuinkin 300rs) siistit huoneet, rento kattoterassi ja hyvät ruuat. Omistaja Imran oli harvinaisen mukava ja luotettavan tuntuinen kaveri (tämä on siis suuri tunnustus Intiassa, jossa varsinkin valkoisena turistina saa huomata, ettei kehenkään oikein voi lopulta luottaa). Budjettihotellina peukut siis Baba Havelille.

Kaupungissa ei sinänsä hirveästi tekemistä ja näkemistä tuntunut olevan, joten pari päivää oli riittävästi (tosin oli mm. joitain kehuttuja kokkauskursseja turisteille, joihin olisin ehkä halunnut ehtiä ;). Lähinnä kaupungilla on muiden alueen kaupunkien tapaan linnoitus - joka oli sinänsä mielenkiintoinen, ellei ole jo matkatessa hieman kyllästynyt vierailemaan sellaisissa kerta toisensa jälkeen - ja kellotornia ympäröivä torialue. Sieltä löytääkin sitten kankaita, huiveja ym. sekä mausteita, mistä Jodhpur on ilmeisesti tunnettu. Lisäksi hintataso vaikutti olevan selkeästi näitä edellisiä kaupunkeja alhaisempi, joten shoppailupaikaksi se on ihan oivallinen kaupunki.

Neljäsosa mainitusta, ristinmallisesta torista; kuva otettu kellotornin tasanteelta.

Tätä herraa nähtävästi kiinnosti lähinnä rannekorujen myynti.

Lisää kuvia:

Umaid Bhawan -palatsi hotellin kattoterassilta kiikaroituna. Siirtomaavallan
aikainen (ja tyylinen) palatsi sisältää nykyään hienon Taj-ketjun hotellin,
mutta minun budjettiini tuo hintava yöpyminen ei ihan istunut.

Mehrangarh-linnoitus samaiselta hotellin kattoterassilta.

Houseband linnoituksen portilla.

Jodhpur yllättäen on lisänimeltään "sininen kaupunki". Selityksiä tälle perinteelle
löytyy monia, paikalliselta kuulin syyn olevan saman kuin suomalaisten kesämökkien
huusseissa: pysyy ötökät loitolla. Todennäköisesti oikea syy on toisaalla.

Tykkäsin näiden kuvien tyylistä. Suurmiehiä mekoissa
(toisinaan läpikuultavissa) ja koruin peiteltyinä.

Kaupungista lähtiessä, bussilla jälleen, aloin kiinnittää huomiota enenevässä määrin tienvarsia täyttäviin kulkijoihin. Tuohon aikaan oli jonkinlainen näiden kaupunkien välinen pyhiinvaellusrituaali meneillään (mistä tulin myöhemmin tarkemminkin kysyneeksi, mutta ehdin selityksen jo unohtamaankin), mistä syystä näillä samoilla teillä oli mielin määrin jalankulkijoita ja autoilijoita värikkäine lippuineen. Lisäksi tämän tuosta löytyi heille paviljonkiviritelmiä niin jumalien juhlimiseen kuin varmaan lepoon ja ruokailuunkin. Sinänsä tämä oli aika erikoisen näköistä, että näillä pitkillä välimatkoilla tuolla erämaassa ei vaikuttanut juuri muuta elämää olevan.