Rajasthan: Jaisalmer

Jaisalmeriin illan pimeydessä pitkän bussimatkan jälkeen saapuessa, minulle tuli heti jostain sellainen olo, että tästä paikasta tulen pitämään. Hieno ja aiemmista erottuva paikka se kyllä olikin. Kuten Intiassa muutenkin on yleistä, rakentaminen tapahtuu pääsääntöisesti muuraamalla ja apuna laasteihin ja joskus harkkoihinkin käytetään paikallista hiekkaa. Tässä tapauksessa tavallisen punertavuuden sijaan koko kaupunki on sitä ympäröivän aavikon sävyinen, kun ei rakennuksia juuri maalailtukaan, kuten muualla tehdään hyvinkin räikeästi. Lisäksi kaupunki erottuu aiemmista siinä, että tässä tapauksessa linnoituksen muurien sisällä asutaan yhä. Halpa hotellimmekin sijaitsi sen ulkomuurilla, antaen loistavat näkymät alle levittyvään kaupunkiin. Muurien sisäpuoli oli rakennettu tiiviisti ja kapeat kadut mutkittelivat siellä kuin labyrintissa, paljastaen kulmien takaa niin hotelleita ja turistikojuja, kuin rikkaasti veistoksilla koristeltuja temppeleitä ja muita loistokkaita rakennelmia. Nähtävyyksiä sieltä sinänsä ei ole erityisemmin esiin nostaa; temppelit ja palatsit olivat kyllä komeita, mutta mielestäni parasta kaupungissa oli sen yleinen tunnelma ja yksisävyinen veistoksellisuus.

Näkymä linnoituksen muurilta.

Täällä myös päätin sen verran lähteä järjestettyyn turistitoimintaan mukaan, että ilmoittauduin hotellin kautta yhden yön kamelisafarille aavikolle (jos aikaa olisi ollut enemmän, olisin varmaan vähän kilpailuttanut ja katsellut muiden järjestäjien paketteja). Muissakin kaupungeissa niitä oli turisteille tarjolla, mutta arvelin tämän paikan parhaimmaksi tuon elämyksen kokemiseen. Suomalainen kun olen, ja riittävän pitkään Intian melskeessä kahlannut, valitsin vaihtoehdoista sen, missä olisi eniten rauhaa ja vähiten turisteille oheistoiminnan tyrkytystä. Lähtö oli seuraavana päivänä puoliltapäivin, alkaen jeeppimatkalla n. 100km päähän rauhallisemmille seuduille, mistä sitten hypättiin kamelien selkään muutaman tunnin tallustelulle tieltä pois. Matkassa oli lisäkseni vain kaksi kameliratsastajamiestä ja -poika kameleineen, sekä mielenkiintoinen amerikkalais-saksalainen matkaajapariskunta - molemmat olivat päättäneet jättää kaiken hetkeksi sivuun ja lähteä matkailemaan, tavanneet jossain päin maapalloa ja jatkaneet siitä lähtien yhdessä kiertelyä. Mies rakensi aiemmin työkseen satelliitteja. Leiriytymispaikalle saavuttuamme - josta Pakistaniin oli kuulemma enää 45km - "kuskit" laittoivat paikallista ruokaa illalliseksi ja yösijat pedattiin hiekalle, taivasalle. Valitsemani safaripaketti oli kyllä sitä, mitä luvattiin; yö oli vilpoinen ja hiljainen, tähtitaivas kirkas. Paksut viltit pitivät lämpiminä, mutta onneksi olin ottanut huivin mukaan, millä sain suojattuani pääni yöksi kaikelta siltä hiekalta, mitä pienikin tuuli puhalsi joka paikkaan.

Kuten aiemmin matkalta palattuani kerroin, koneeni kovalevy päätti irtisanoutua kaikki kuvat vastaanotettuaan, mistä syystä ainakaan toistaiseksi (levy on paraikaa Bangaloressa ammattilaisten käsissä pelastusyritystä varten)* minulla ei valitettavasti ole Jaisalmerista muita kuvia, kuin mitä olin sattunut kännykällä ottamaan. Udaipurista ei ollut sitten niitäkään. Näitä ennen olin onneksi ottanut varmuuskopioita jo matkan päällä, jos vaikka jotain tulisi varastetuksi.

* ks. päivitys Udaipurin kuvista

Lisää kuvia:

Keittiön pystytys.

Tuo risumaja oli paikalle pystytetty jo valmiiksi, mutta tällä kertaa sitä ei
taidettu käyttää mihinkään muuhun, kuin tuulen ja hiekan suojana ruuanlaitolle.

Oli muuten aika töyssyistä kyytiä, kun pistivät juoksuksi.

Matkaillessa selvisi, että Jaisalmerista Udaipuriin ei sitten menekään suoria junia, vaan pitäisi käydä vaihtamassa Jaipurissa asti. Tästä syystä tämä pidempikin siirtymä tuli sitten taitettua yöbussissa. Tässä tapauksessa tulin kokeeksi varanneeksi makuupaikan, joita bussista löytyi laidoilta istuinpaikkojen päältä. Uskoisin ettei tämä ratkaisu, ikkunan auetessa noinkin laajalti, menisi ihan muutoksitta Suomen turvamääräyksistä läpi...