Kymmenen päivää munkkina

Tätä melko epäsäännöllistä ja kovin viivästynyttä bloginpitoani seuranneet varmaan jo arvaavatkin, miten tässä kirjoittelussa tullee käymään. Nimittäin kun minulla on nyt enää alle kaksi kuukautta Intiaa jäljellä ja nykymalliset, kronologisesti etenevät viestini ovat neljä-viisi kuukautta myöhässä, niin eihän tästä muutoksitta oikein mitään tule. Tämä postaus nyt sitten aloittaa uuden kauden, rikkomalla aiemman matkakohdekohtaisen selostelun (eipä tämän ollut tarkoitus mikään matkaopas ollakaan), koska onhan kyse ajankohtaisemmasta ja mielenkiintoisemmastakin aiheesta. Koittanen jollain tavalla vielä kiriä kiinni myös kiinnostavimmat matkajutut, mutten ehkä samalla säntillisyydellä kuin aiemmat, sillä kohteita on runsaan matkailun jälkeen rästissä aivan liikaa. Mutta, nyt siis tämän viestin aiheeseen.

Intiassa asuessaan ja paljon matkaillessaan tulee väkisinkin tutustuneeksi kaikenlaiseen hengelliseen maailmankatsomukseen ja elämänmenoon, kun uskontoja riittää joka lähtöön ja väki on keskimäärin aika omistautuvaa uskontojensa lukuisille jumalille ja rituaaleille. Tästä huolimatta, eihän tämä kokemus ole täysi, ellei kertaalleen käy itse syventymässä johonkin näistä aiheista oikean gurun johdattamana! ;) Vipassanasta kuulin ensi kertaa irlantilaismatkaaja Aaronilta, johon Kolkatassa tutustuin; hän oli tuolloin paria viikkoa myöhemmin aikeissa osallistua kurssille Bodh Gayassa. Tämä mahdollisuus jäi hautumaan mieleeni ja kuultuani sitten myös jälkikäteen häneltä näistä kokemuksista, päätin joitain kuukausia myöhemmin itse osallistua vastaavalle kymmenen päivän kurssille Chennaissa, mikä sattui sopimaan muihin suunnitelmiini mainiosti.

Paikan näyttävin rakennus, jossa yksityiset meditaatiokopperot sijaitsevat,
alaosan kaaret ovat niiden kattoja. Itse tulin niissä olleeksi aika vähän, koska
ilmanlaatu haiskahti aika huonolta ja keskittyminen oli helpompaa hallissa.

...