Rajasthan: Jaipur

Jaipuriin saavuin Agrasta aikaisella aamujunalla, jotten haaskaisi aikaa istumalla junassa päivän parhaaseen aikaan. Matka taisi olla noin 5-10 am (täällä käytetään 12h kelloa), ja sujui aikalailla ongelmitta. Edellisestä siirtymästä oppineena käytin tällä kertaa kännykkäni gps-karttaa ja muilta kyselyä varmistaakseni, että osaan jäädä ajoissa pois. Jaipurissa heti junasta astuttuani tietenkin perinteiseen tapaan riksakuskit tulivat kilpaa tarjoamaan apuaan hotellille löytääkseni, ja tällaiseen tarjoukseen tartuinkin. Nuo kyydit ovat sen verran halpoja, ettei maksa vaivaa alkaa kävellen seikkailemaan oudossa kaupungissa kaikkien kantamusten kanssa. Tällä kertaa kuitenkin satuin kohtaamaan tavallista mukavamman ja hyvää englantia puhuvan kuskin, joka matkan aikana myös esitteli vihkoansa täynnä yltiöpositiivista palautetta muilta matkaajilta ympäri maailmaa. Kaveri nimittäin tarjoutui myös oppaaksi kaupungin esittelyyn, mikä sinänsä lyhyillä parin päivän käynneillä on kieltämättä kätevää, kun kuskiakin tarvitaan usein. Yleensä haluan olla tällaisista sopimuksista vapaa, mutta ajattelin nyt tällä kertaa antaa Mohammadille mahdollisuuden.

En oikeastaan ole ihan varma, mikä monista luokista tämä lopulta oli.
Ei ainakaan myöhemmin suosimani yleinen ja halpa sleeper, ehkä hieman "parempi".

Jälkikäteen ajatellen mielipiteeni tuosta ratkaisusta ovat ristiriitaiset, mutta hyvä kokemus se oli. Mohammad - jonka samannimiseksi esittäytyneen pikkuveljen kanssa ajelin pari seuraavaa päivää - tuli vieneeksi minua niin tavallisille nähtävyyksille, kuin epätyypillisempiin ja vähemmän turistisiin, mielenkiintoisiin paikkoihin. Velipoika oli nuori ja rento kaveri, jonka kanssa myös parit oluset tuli otettua, ja joka jopa kutsui minut pariin kertaan kotiinsa illallistamaan perheensä kanssa. Niin ja yhtenä päivänä seuraksi riksakuskikaverinsa häihin n. 100km päähän, muslimivaltaiseen pikkukylään Sikarin lähistöllä. Tämän menon varjolla kylläkin osa päänähtävyyksistä jäi ajanpuutteessa näkemättä, mutta kyllä siihen kohteissa juoksenteluun alkoikin nopeasti kyllästymään.

"Vaaleanpunainen kaupunki" -nimitys lienee hieman harhaanjohtava, ottaen
huomioon, että alueen väri on enemmänkin oranssi, ja sekin vain eturivissä..  

Lisää kuvia:

Jantar Mantar kännykkäpanoraamana. Tuohon aikaan olo oli melko turhautunut,
sillä järkkäristä loppui akku, mikä sai minut tajuamaan laturin jääneen Bangaloreen.
Halpa melkein toimiva korvike löytyi onneksi kohtuullisen vähällä etsinnällä.

Näitä perinteisten tarinoiden kerrontana toimivia nukketeattereita rumpu- ja
harmonisäestyksineen näkyi siellä, täällä. Tietenkin pointtina oli myydä
turisteille nukkeja yms., mutta olihan näissä Intiatunnelmaa kerrakseen.

Gatore Ki Chhatriyan

Kuva otettu vastapuolen vastaavalta, ellei pidemmältä
reippailulta, askelmia oli ilmeisesti yli 500.

Yksi näistä tyypillisistä "ota meistä kuva" -tilanteista, joista
helpoiten pääsee eroon ottamalla sen (vaikka sitten myöhemmin
poistaisikin). Tosin lupasin etukäteen, etten tule siitä maksamaan.
. . .
Uskoivat, ja kerjäsivät rahaa vasta hetken päästä ihan muuten vaan.

Kyllä, tuo symboli on Intiassa kovassa käytössä. Hyvä ettei sitä ihan
kaikkialta onnistuttu aikoinaan turmelemaan. - Taisi olla Ganeshan
temppeli,sisään ei sillä hetkellä päässyt, mutta näkymät oli komeat.

Pakollinen Jal Mahal -kuva.

Pakollinen norsukuva (kuljettajani mielestä).

Hopeakoruseppä työssään - kävin vierailemassa paikallisissa käsityöläispajoissa.

Matkalla auringonjumala Suryan temppelille, joka aika ilmeisestä syystä tunnetaan
myös apinatemppelin nimellä - polku ylös oli näitä kavereita pullollaan.

"Tänne ne pähkinät!" - Olivat muuten ahneemmille tavoille opetettuja,
kuin Seurasaaren oravat konsaan.

Amber Fort, yksi kohteista, joissa harmikseni unohdin muussa vilinässä käydä.

Eipä tämä Tiger Fortin näkymäkään sinänsä hassumpi ollut olutta siemaillessa.
Kuski-Mohammad kehui täydelliseksi paikaksi tuoda tyttöjä treffeille.

Hääpaikka, lähinnä tuolla lounastettiin ja hengailtiin, taisimme saapua
paikalle liian myöhään ohjelmanumeroita nähdäksemme. Pitänee siis
myöhemmin etsiytyä uusiin häihin rituaaleja nähdäkseni...

Hääpaikan lähiseutua.