Tutkimusmatka Rajasthaniin - bussiajelua

Päätin lähteä heti tilaisuuden tullen tutkimusmatkailemaan muualle Intiaan, ja tilaisuus tällaiseen kahden viikon reissuun tulikin jo nyt kuukauden verran Bangaloressa pyörittyäni. Päätin suunnata ensimmäisenä Pohjois-Intiaan halkomaan Rajasthanin osavaltiota, reittinä kutakuinkin  Agra (Uttar Pradeshin puolella) - Jaipur - Pushkar - Jodhpur - Udaipur (kartta). Jos mietit miksi, kirjoita Rajasthan Googlen kuvahakuun. ;)

Järkeviä lentoja ei Bangaloresta Agraan juuri ollut, joten varasin lennon Delhiin ja majoituksen Agrasta, ajatuksena etsiä sitten paikan päällä juna tai bussi tälle välille. Eräästä Delhin kentän matkailijainfokojusta neuvottiin ottamaan bussi, koska junalippuja voi olla vaikea saada. Lähdin siis paikallisbussilla neuvotulle asemalle, jolta taas uudella bussilla toiselle asemalle, koska tämä ensimmäinen ei tietenkään ollut oikea. Seuraavassa paikassa olin jo sen tyyppisellä alueella, missä tämänkaltaisen silmiinpistävän blondin laadukkaine rinkkoineen ja hieman liian siisteine vaatteineen ei ehkä pitäisi kulkea - ainakaan paikallisten huvittuneesta osoittelusta päätellen - mutta lopulta se bussi kuitenkin löytyi.

Selkeästi kaukoliikenteen kulkupeli.

Matkaan Delhistä Agran hotellille meni sellaiset yhdeksän tuntia (vähän ekstraa mm. koska menin vahingossa pysäkin verran Agrasta ohi). Matkan näkymistä ja kuvaamisesta: 1) on paljon asioita, joista ehkä joku haluaisi kuvia nähdä (ja kauhistella), mutta minä en kehtaa, saati haluakaan niitä ikuistaa. 2) On myös tilanteita ja kohteita, joita haluaisin kuvata, mutta en uskalla ottaa kalliin näköistä kameraani esiin. 3) Usein koen, etten sosiaalisista syistä halua leimautua turistiksi kamerani kanssa (ihan kuin onnistuisin siinä täällä jotain hämäämään, tyypillisesti ainoana valkoisena). 4) Liikkuvasta bussista on vaikeahkoa ehtiä mielenkiintoisia kohteita kuvaamaan, vaikka sattuisikin istumaan ison avoimen ikkunan vieressä. Alla kuitenkin niitä mukavampia maisemia ja näkymiä.

Lisää kuvia:

Muurin tekstistä päätellen tuo tontti rakennelmineen, jonka keskeltä nyt
sattuu menemään jättiläismäinen sähkölinjasto, on koulu. 

Tyypillinen moderni kaupunginmuuri.

Missä vain onkin ja mitä tekeekin, kyllä täällä valkoinen huomatuksi tulee.
Tätä kuvailin bussin ikkunasta liikennevaloissa.

Miksei suomalaisia kuorma-autoja kilpakoristella tähän tyyliin - on kuin sirkus
olisi tulossa kaupunkiin päivittäin!

Intian liikenteen sääntö numero 1: tööttää. (Joka risteyksessä, ohituksessa,
suuttumuksessa tai ihan vaan jos muuten huvittaa.) Lähes jokaisen isomman auton
perästä löytyy kehoitus: horn please / sound horn / blow horn...

Ammattitaito kylttien ja vastaavan käsinmaalaukseen löytyy täältä vielä,
vaikkakin ammatti alkaa olemaan selvästi katoamassa,
tulostusmahdollisuuksien parantuessa.

Pelkkää koristeluahan nämä eivät ole, vaan suurelta osin tyyliteltyä informaatiota,
mm. minne on luvat, kuka kuskaa, mitä kuskaa ym. Lieneekö tuo sitten tyylitelty kana?