Kielenkäytöstä

Intiassahan puhutaan virallisena kielenä hindiä ja koulukielenä englantia, minkä lisäksi on vielä parisenkymmentä paikalliskieltä, joista täällä Karnatakan alueella puhutaan kannadaa. Englanti tietenkin on ainoa, mitä niistä itse puhun, ja sen osaaminen onkin täällä keskimäärin suhteellisen hyvää. Tämä riippuu kuitenkin keskustelukumppanin koulutustasosta - josta tuntuu riippuvan myös tuon hieman hupaisankin aksentin epäselvyys.

Koulumaailmassa ihmisten ymmärtäminen on suhteellisen helppoa, ja koska eri puolilta Intiaa tulevat eivät ymmärrä myöskään toistensa paikalliskieliä, opiskelijat puhuvat pääasiassa englantia. Mikä on mun kannalta tosi kiva. Niissä piireissä olen jopa huomannut, että kerrankin ei tarvitse alkaa puhumaan tahallaan huonompaa, yksinkertaistettua englantia, vaan oudommatkin sanat tunnetaan. Tästä on ollut jopa vähän totuttelemista irti, sillä monin paikoin Euroopassaakaan ei näin tunnu olevan.

Kadunmiehet, kauppiaat ja kuskit ovatkin sitten välillä hankalampia ymmärrettäviä, eivätkä he aina tietenkään englantia osaakaan. Kuitenkin tutuiksi arvaamiaan sanoja painottamalla, elekieltä käyttämällä ja muita tulkiksi kysymällä pärjää aina. Avun kyseleminen muutenkin on täällä monimutkaisissa ja ihmistäyteisissä ympäristöissä normaalia; riksakuskikin saattaa pysähtyä kymmenkunta kertaa matkan aikana kyselemään jalankulkijoilta neuvoja, liikenne ja kaupunkisuunnittelu kun nyt vaikuttaa olevan vähän mitä sattuu.

Joka tapauksessa lausahdus: "I'm sorry, could you repeat?" tulee lausuttua päivittäin kerran, jos toisenkin.

Tältä rakennusväeltä en ehkä saisi ymmärtämääni vastausta ihan noin vain.

Hänellehän tarvitsee periaatteessa saada vain määränpää ymmärretyksi;
vaikka sinänsä tarkka osoitekaan ei aina auta niin hyvin kuin sitä luulisi.

---

P.S.
Kielistä puheen ollen; kitaraselibaattini päättyi viimein eilen, kun sain lopulta ostetuksi uuden! Ikävä alkoikin poltella jo kovasti. :)