Intiassa asuessaan ja paljon matkaillessaan tulee väkisinkin tutustuneeksi kaikenlaiseen hengelliseen maailmankatsomukseen ja elämänmenoon, kun uskontoja riittää joka lähtöön ja väki on keskimäärin aika omistautuvaa uskontojensa lukuisille jumalille ja rituaaleille. Tästä huolimatta, eihän tämä kokemus ole täysi, ellei kertaalleen käy itse syventymässä johonkin näistä aiheista oikean gurun johdattamana! ;) Vipassanasta kuulin ensi kertaa irlantilaismatkaaja Aaronilta, johon Kolkatassa tutustuin; hän oli tuolloin paria viikkoa myöhemmin aikeissa osallistua kurssille Bodh Gayassa. Tämä mahdollisuus jäi hautumaan mieleeni ja kuultuani sitten myös jälkikäteen häneltä näistä kokemuksista, päätin joitain kuukausia myöhemmin itse osallistua vastaavalle kymmenen päivän kurssille Chennaissa, mikä sattui sopimaan muihin suunnitelmiini mainiosti.
 |
| Paikan näyttävin rakennus, jossa yksityiset meditaatiokopperot sijaitsevat, alaosan kaaret ovat niiden kattoja. Itse tulin niissä olleeksi aika vähän, koska ilmanlaatu haiskahti aika huonolta ja keskittyminen oli helpompaa hallissa. |
...
Vipassanassa kyse on oman mielen haltuunotosta ja "syväpuhdistamisesta" meditaation avulla - Siddharta Gautama Buddhan opettamalla menetelmällä, jolla hän saavutti nk. valaistumisensa. Yksinkertaisuudessaan tavoitteena on oppia elämään hetkessä, todellisuudessa niin kuin se on, antamatta elämän ylä- tai alamäkien horjuttaa mielen tasapainoa, myötätuntoista rakkautta ja harmoniaa ympärilleen jakaen. Vaikka yhteys löytyy, kyse ei ole Buddhalaisuuden harjoittamisesta tai mistään muustakaan uskonnosta, vaan yleismaailmallisesta elämäntaidosta. Vipassana on nimenomaan meditaation käytännön oppi, eikä sisällä rituaaleja, mantroja, jumalanäkemyksiä tms. Tämä saattaa jollekin kuulostaa jo ehkä hieman hurahtaneelta, mutta sinne menin, näitä oppeja kokeilemaan. Koen ettei mitään näkemyksiä tarvitse tai kannata suoraan uskoa ja omaksua, mutta kaikkia niitä kannattaa pyrkiä ymmärtämään avoimin mielin, ennen kuin mitään tuomioita jakelee. Meditaatio kuitenkin on tutkitusti monessa mielessä hyödyllinen harrastus, mutta vaikea ottaa säännölliseksi tavaksi, ellei selkeästi tiedä miten sitä tekisi. Sitä menin siis oppimaan, olisihan se mukava saada pääkoppansa sisälle vähän parempaa virtaviivaisuutta ja onnistua siivoilemaan turhia törkyjä pois, saadakseen enemmän irti koko potentiaalistaan.
Käytännössä tuo kurssi on yksinkertainen: parhaiden puitteiden luomiseksi kutakuinkin kaikki muu on kiellettyä, paitsi meditaatio. Ei kännykkää, tietokonetta, kynää ja paperia, kontaktia muihin ihmisiin (ei siis puhumista tai edes katsekontaktia, ja täysi selibaatti tietenkin), tupakkaa, alkoholia tai muita päihteitä, varastamista, tappamista (tarjolla on vain kasvisruokaa) jne... Olot ovat askeettiset, mutta Intian tasolla kelvollisen siistit ja ympäristö kaunis, ja läheiselle lentokentälle paikan yli laskeutuvia lentokoneita lukuunottamatta rauhalliset. Tämän järjestelyn avulla pyritään varmistamaan meditaation häiriöttömyys ja prosessin katkottomuus, puhua saa vain opettajille, jos olennaista opetukseen liittyvää kysyttävää herää mieleen. Kurssilla siis tavallaan ollaan kuin olisi siellä yksin, vain omaan prosessiinsa keskittyen, vaikka yhteensä väkeä taisi olla paikalla satakunta. Päiväohjelma on joka päivälle viimeisten päivien poikkeuksia lukuunottamatta sama: herätys aamuneljältä ja hiljaisuus puoli kymmenen illalla, siinä välillä noin yksitoista tuntia ohjattua tai itsenäistä meditaatiota, yksin tai ryhmässä, aamupala, lounas ja välipala (ei ruokailuja klo viiden jälkeen) sekä tarpeelliset tauot. Kurssi on ilmainen, eli osallistuja saa majoituksensa ja ruokansa aiempien, tyytyväisten meditoijien lahjoitusten tuella, ja vasta kurssin käytyään voi itse vastaavan palveluksen tulevien kurssien mahdollistamiseksi tehdä. Tämän tarkoituksena on tuoda tuolle ajalle nöyrää suhtautumista, kun ei tule mieleenkään alkaa vaatimaan muutoksia saadakseen rahoilleen vastinetta.
 |
| Oikeastaan ainoa taukoaktiviteetti päiväunien tai lentokonebongailun lisäksi oli tämän tienpätkän eestaas kävely, katse maassa tietenkin, kontaktin välttämiseksi. |
Ellei se ole sanomattakin selvää, voin kertoa, että yksitoista tuntia päivässä lattialla hiljaa ja liikkumatta, silmät kiinni istuminen on itse asiassa aika kovaa työtä. Kysehän ei tietenkään ole nukkumisesta, vaan tarkoitus on pitää mieli jatkuvasti aktiivisena, kiinni senhetkisessä todellisuudessa. Tässä tapauksessa siis aluksi omassa luonnollisessa ja säätelemättömässä hengityksessä, myöhemmin kehonosien luonnollisissa tuntemuksissa. Tämä on kuitenkin juuri sitä, mitä ihmismieli ei halua tehdä, vaan paljon mieluummin harhailee melko hallitsemattomasti aina menneisyyden muistoihin tai tulevaisuuden haaveisiin. Hyvin nopeasti kurssin alussa sitä huomaakin oman hulluutensa, sen kuinka villi normaali ihmismieli onkaan. Kovasta yksinkertaiseen asiaan keskittymisestä huolimatta ajatukset harhautuvat äärimmäisen helposti ja toistuvasti mitä omituisimpiin asioihin, ilman loogisia polkuja tai kummempaa juonentynkää. Lisähaastetta tuo tietenkin se paikallaan istumisen tuoma puutuneisuus ja kipu, jotka tulisi onnistua sivuuttamaan mieli tyynenä, meditaatioharjoitukseensa keskittyen. Alkuun koko hommasta ei meinannut tulla mitään, mutta myöhemmin sai kovaa päättäväisyyttä harjoitettuaan huomata, ettei tuo tuntuva kipu enää saanutkaan samanlaista ylivaltaa, ja heräilevät ajatuksetkin alkoivat olla hallitumpia ja vähemmän irrationaalisia. Toisinaan keskittyminen onnistui jopa suhteellisen vaivattomasti, vaikka ajoittain edelleen kohtasikin suuria ongelmia keskittymisen ylläpitämisen kanssa (esimerkiksi siinä aamuneljän jälkeen olevassa parituntisessa sessiossa, joka tällä ilta-/yöihmisellä kului pääsääntöisesti kamppailuun hereillä pysyäkseen). Ainakin se liikkumattomuus kivun (ja hyttysten) keskellä oli hyvin päättäväisyyttä ja itsekuria kehittävää toimintaa, siinä yksi kurssin antimista.
Vaikka tarkoituksena oli siis olla pääsääntöisesti ajattelematta, keskittyen vain senhetkisen todellisuuden tuomiin kehon tuntemuksiin, aikamoinen tutkimusmatka tuo oman mielen toimintaan oli. Siinä ohessa tuli jokailtaisten menetelmää selventävien puheidenkin kautta myös monenlaisia elämänfilosofisia ajatuksia pyöriteltyä ja selkeytettyä, ja kuten ilmeisesti kurssin tuloksena yleistä on, itsekin tulin joitain puhtaamman elämän päätöksiä tehneeksi. Pääsääntöisesti ne tosin olivat näkemyksiä, joita olin jo aiemmin tietoisella tasolla vaalinut, mutta määrätietoisuutta ja päättäväisyyttä ei ehkä usein ollut riittävästi niiden kunnolliseen toteuttamiseen. Ehkä tämä kurssilla kehitetty itsekuri auttaakin sitten jatkossa ymmärtämään ja noudattamaan arvojaan paremmin; tai ehkä näille päätöksille käy kuten uudenvuodenlupauksille tyypillistä on, ken tietää. Joka tapauksessa selkeyttä omaan arvomaailmaankin sieltä löytyi, mikä on aina plussaa.
 |
| Päiväohjelman rytmittäjä - kellonsoitot olivat kovasti tarpeen, kun ainoa kelloni ja herätysvälineeni katosi kännykän luovutuksen myötä. |
Kurssin päättyessä ja vaitiololupauksen purkauduttua tunnelma oli tietenkin hyvin vapautunut ja hyväntuulinen, ja oli mukava päästä vaihtamaan ajatuksia ja kokemuksia muiden kurssilaisten kanssa. Kuten toki olin luottavaisesti päätellytkin kurssin aikana, aikalailla jokainen oli kohdannut vaiheittain samanlaiset haasteet ja epäilykset tuossa kovaa itsekuria ja päättäväisyyttä vaativassa mielenkesytystehtävässä. Tuossa vaiheessa oli kuitenkin vielä yksi yö ja joitain meditaatiohetkiä jäljellä, ja samalla sai huomata, kuinka paljon vaikeampaa se keskittyminen sitten olikaan, kun hiljaisuus ja itsenäinen prosessi oli päässyt sosialisoidessa katkeamaan. Paikalta poistuttuani ja matkailun jatkuessa vielä viikon verran ennen takaisin kouluun paluuta, huomasin kuitenkin selkeän parannuksen yleisessä olotilassani. Intian liikenteen hektisyydestä, lentokentän sählingistä ynnä muusta häiriöstä huolimatta oloni oli tasaisen rauhallinen ja hyväntuulinen, ajatus kulki aiempaa selkeämmin ja suoraviivaisemmin. Ajan kuluessa tuo kokemus tietenkin hiljalleen hiipuu, mutta tästä syystä olen kurssin jälkeen yrittänyt jossain määrin jatkaa tuota harjoitusta aamuin, illoin - vaihtelevalla menestyksellä. Uudet hankaluudet eivät tietenkään ole suuri yllätys; onhan se aivan uudenlainen haaste saada ajatuksensa rauhoitettua kaiken normaalin elämän touhujen ohessa ja ilman tuntikausien yhtäjaksoista pohjustusta. Kuitenkin kurssilla itse havaitut ja koetut hyödyt ja todistetut etenemismahdollisuudet antavat tukea päättäväisyydelle pyrkiä jatkamaan harjoitusta niin pitkään, kuin se tuntuu olevan hyödyksi.
Kuten nyt voinee päätellä, suosittelen vastaavalle kurssille reilun mahdollisuuden antamista kenelle tahansa, koit tällaiset jutut omaksesi tai et. Se vaatii lähinnä sen kymmenen päivän varaamisen, ennakkoluulottoman mielen ja päättäväisyyttä pysyä siellä koko vaaditun ajan menetelmää harjoittaen. Kurssin jälkeenhän voi sen koettuaan antaa sitten tuomionsa suuntaan tai toiseen. :) Näitä keskuksia on ympäri maailmaa, yksi näköjään Suomessakin, mutta kurssivalikoimasta päätellen se ei kovin aktiivinen ole. Ruotsista sen sijaan löytyy jo aktiivisempi, eli opetuksen juurille, Intiaan asti ei siis tarvinne lähteä. Jopa tuolla Chennaissa nimittäin "guru" S. N. Goenkan, puheet tulivat nauhalta tai videoituna, ja tämä systeemi toimi hyvin. :)
P.S.
Viimeisenä iltana meille näytettiin tämä dokumentti Vipassanan vaikutuksista Intian vankiloissa, mikä aika hyvin kertoo menetelmän potentiaalista. Onneksi kurssille päästäkseen ei kuitenkaan tarvitse olla tarpeeksi ongelmainen vankilaan joutuakseen. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti