Ensimmäisen jakson koulutouhuja

Tähän väliin pieni katsaus siihen, mitä tähän mennessä on tullut koulussa puuhailtua. Kouluhan on Srishti school of Art, Design and Technology, ellen ole sitä vielä maininnut. Kurssijaon ja aikataulutuksen systeemi on täällä hieman Suomessa totutusta poikkeava, mutta hyvin toimiva ja kurssivalinnoissa joustava (näin toimiva organisointi on aika poikkeuksellista Intiassa): ma-ti on omistettu core course -luokitelluille puolentoista viikon lyhytkursseille, ke aamupäivällä on studio ja iltapäivällä liberal arts, ja torstaista lauantaihin kurssityyppi on project. En nyt ala nimiä kääntämään, koska joka tapauksessa ne ovat paikoin hieman harhaanjohtavia. Kouluviikko on siis kuusipäiväinen ja alkuviikon lyhytkursseja lukuunottamatta kurssit kestävät koko jakson, mikä nyt oli heinäkuun lopulta lokakuun loppuun. Jakson keskellä oli myös kahden viikon työpajakurssirupeama, joka keskeytti hetkellisesti muut kurssit - itse käytin tämän jakson koulunkäynnin sijaan matkailuun. ;)

^ Tämän näköisellä kampuksella pääasiassa puuhailen (tosin yleensä siellä on ihmisiäkin).

kuvat ja lisää kursseista:

Acoustics in space -lyhytkurssi käsitteli, yllättäen, akustiikkaa sisätilojen
suunnittelussa. Lopputuotteena pykäsimme sunboardille (vaahtomuovilevy,
jota täällä suositaan pahvien sijaan) silputuista sanomalehdistä kokeellisen
akustiikkapaneelin prototyypin. Sellaisenaan lienee aikamoinen pölynkerääjä,
mutta kyseessähän tosiaan on proto puolitoistaviikkoise kurssilta...

Exhibition design & Environmental graphics -lyhytkurssin lopullinen
työni oli ei ollut mitään kovin esittelykelpoista, mutta tässä sen sijaan
koirakuva eräältä näyttelyvierailulta!

Studiokurssikin minulla koulun alkaessa oli, mutta parin viikon jälkeen jättäydyin siltä pois, kun tuntui olevan liikaa kursseja meneillään. The Music of the Ramayanas -kurssilla oltaisiin tutustuttu Ramayana-eepoksen musiikilliseen tarinankerrontaperinteeseen (mielenkiintoisia kyllä nämä nahkanukketeatterit), tehden tämän tuloksena jonkinlaista omaa musiikkituotantoa toisen projektiesityksen tueksi.

Liberal arts -kurssini The Power of Myth oli saman niminen kuin kirja, jonka ympärillä se pääasiassa pyöri. Mm. tässä kohtaa kurssityypin harhaanjohtavuus tulee ilmi - en tiedä mitä vapaata taidetta on kurssissa, jolla ainoastaan luetaan kirjaa ja kirjoitetaan siitä läjäpäin reflektioesseitä. Tästäkään kurssista nyt ei siis ole mitään mielenkiintoista visuaalista esiteltävää, mutta aihepiiri oli kyllä mielenkiintoinen ja (painostavista kurssijärjestelyistä huolimatta) tuo henkilökohtaisten, myyttien ja uskontojen ympärillä pyörivien reflektioiden kirjoittelu antoisaa.

Jakson pääkurssi oli projektiksi luokiteltu Craft and Communities Development, jossa tarkoituksena oli tutustua paikallisiin käsityökeskittymiin ja tehdä tuotteita yhteistyössä heidän kanssaan. Osaideana oli myös tukea käsityöperinteiden säilymistä ja nykyaikaan mukautumista antamalla heille tämän jälkeen vapaat kädet käyttää näitä tehtyjä suunnitelmia kurssin jälkeen, mikäli niin tahtovat. Sanomattakin selvää, että käsin tekemisestä pitävänä ja aivan toisesta, hyvin teollisesta kulttuurista tulleena tämä kurssivalinta kiinnosti suuresti.

Ensimmäisiä harjoituksia oli kaiverrella saippuasta jonkinlainen toistuva kuvio, käsityötaitojen, yksityiskohtiin keskittymiskyvyn ja kärsivällisyyden harjoittamiseksi. Myöhemmin tämä sitten  hiekkavalettiin alumiinista. Tuttu menetelmä sinänsä, mutta mielenkiintoista oli nähdä miten paikalliset käsityöläiset tekivät sen mopon tarakalla kulkevalla välineistöllä, koulun kahvion taakse maahan kaivetussa pikku kuopassa. Idea kuvion valintaan tuli paikallisia käsityöperinteitä ja -materiaaleja tutkiessa kookoskuidusta tehdyistä köysipunoksista, esimerkiksi ovimatoissa käytettynä.

Lähdin mukaan opettajamme Rajeshin kanssa puutavaraostoksille, enkä arvannutkaan, kuinka yllättävän hankala tehtävä tällainen voi olla. Pieniä kuvan tyyppisiä sahoja löytyi lähistöltä muutaman keskittymä, mutta oikeanlaista, kuivatettua puuta ei noin vain meinannutkaan löytyä tahtomaamme pientä erää. Lievästi järkytyin myös tuosta pihat täyttävien puunrunkojen koosta, tuskinpa ovat kovin kestävän metsäteollisuuden tulosta...

Ei sovi pohtimistaukojakaan hoitaa työpajoilla
ihan miten sattuu, etiketti ennen kaikkea!

Työpajatouhu oli aika peruskauraa, mutta paja on täällä oman kouluni pajoihin verrattuna suoraan sanoen surkea. Kuitenkin hyvällä tahdolla siellä kyllä jotain yksinkertaista voi aikaiseksi saada, kunhan tekee itse hyvin harkiten, eikä päästä pajamestareitakaan tekemään tuhojaan auttamisen nimissä. Harjoituksena käskettiin skandinaavisen muotoilijaidentiteettini järkytykseksi paitsi tutkia ja soveltaa perinteisiä pöydänjalkojen koristeellisia muotoaiheita, myös käyttää värejä! Tuotokset nyt sinänsä eivät vielä olleet mitään varsinaisia suunnitelmia, kunhan tutustuttiin sorvaamisen ja  myöhemmin käytettävän, sorvatessa lisättävän, luonnollisista aineista valmistetun lakan ominaisuuksiin ja rajoituksiin. Sorvattavat palikat olivat halpapuutavaraa, kuten Mango ja Sal; ei ihan sitä mihin on Suomessa tottunut.

Vierailuja käsityökeskittymiin:

^ Canara Bankin pystyttämä Artesans' training, production and marketing centre
tekee mitä nimi sanoo; koulutuksella, harjoituksella ja uutteralla toistolla tuolta taitaa
valmistua hyvinkin taitavia käsityöläisiä. Valmiudet löytyi niin puun, kiven, saven kuin
pronssivalujenkin työstämiseen.

^ Slummin laidalla sijaitseva Anu Spandana business unit  kouluttaa ja työllistää paikallisia
tuottamaan erinäköisiä tetra-pakin suikaleista koostuvia laukkuja.

Kurssin päätyö toteutettiin noin tunnin junamatkan päässä sijaitsevassa Channapatnassa, joka on tunnettu paikallisesta hyvin vaaleasta puusta sorvatuista ja eloisilla luonnonväreillä lakatuista leluistaan. Tehtävämme oli kuitenkin suunnitella pöytä, joka heidän olosuhteissaan olisi mahdollista mahdollisimman täysivaltaisesti valmistaa. Lähinnä siis käytettävissä oli yksinkertainen sorvi, joita heiltä löytyi kymmenkunta, ja tarvittaessa pylväsporakone. Itse luistin puolitahattomasti hieman tuotteen vaatimuksista siinä, kuinka fiksu lisä se olisi heidän tuotevalikoimaansa (jossa nyt ei muutenkaan kalusteita ollut), valitessani kohteeksi läppäri- tai aamiaispöydän. Syynä suurelta osin oli pieni koko ja kokoontaitettavuus, mikä mahdollistaa helpomman Suomeen tuomisen sitten myöhemmin.

Kurssin aikataulun suhteen lopullinen, joskin hieman vielä keskeneräinen
tuote näytillä kurssin lopputulosten esittelyssä koulun aulassa.